Debaattia Turun Sanomissa

6.5. 2008 Turun Sanomien pääkirjoitus:

Julkaistu 6.5.2008 2:33:51
Talonvaltausten uusi aika

Suomessa on pian kolme vuosikymmentä vallattu tyhjilleen jääneitä taloja. Valtaajat ja heidän motiivinsa ovat kuitenkin nykyisin aivan erilaiset kuin 1970-luvun lopulla. Enää ei kysymys ole köyhien tai asunnottomien protestista, vaan korkeasti koulutetun nuorison sosiaalisesta harrastuksesta.

Valtausten historia alkaa Lepakkoluolasta, entisestä maalitehtaan varastosta Helsingin Ruoholahdessa. Vuonna 1979 rakennuksen valtasi joukko edellisenä vuonna perustetun Elävän musiikin yhdistyksen Elmu ry:n jäseniä.

Toisin kuin usein myöhemmin, manööveri tuotti pysyvää tulosta: Helsingin kaupunki suostui vuokraamaan tilat Elmulle. Lepakossa yhdistys toimii edelleen ja työstää siellä aktiivisesti vaihtoehtoista musiikkikulttuuria. Paikka tunnetaan myös paikallisen Radio Cityn syntysijana.

Aiheesta väitöskirjaa tekevä Leo Stranius tietää, että vielä 80-luvulla talonvaltauksilla oli vahva asuntopoliittinen leima (TS 5.5.). Ajalle tyypillinen oli Freda 42 -liike. Se valtasi Helsingin keskustassa vanhan kiinteistön vastalauseena asuntojen liian korkeille hinnoille ja vuokrille, joita työttömillä ja opiskelijoilla ei ollut varaa maksaa.

Turussa Oranssi -ryhmä otti haltuunsa kesällä 1990 Jarrumiehenkadulla sijainneen puutalon ja kunnosti sen asumiskelpoiseksi. Lajinsa ensimmäinen täällä oli pari vuotta aiemmin suurta huomiota herättänyt Auran panimon valtaus, joka tosin kesti ainoastaan muutaman tunnin. Ja viimeisin Jokikadun taiteilijakiinteistössä jo viikkoja jatkunut vierasisännyys.

Nyt 2000-luvulla asialla ovat Straniuksen mukaan hyvin toimeentulevat ja koulutetut nuoret aikuiset. Vaikka valtausten tavoitteet vaihtelevat tilanteesta toiseen, yhteistä on kuulemma halu protestoida läpikaupallistunutta kaupunkimiljöötä vastaan ja raivata tilaa sosiaaliselle autonomialle.

Naurisvarasta ei hirtetä, eikä henkensä pitimiksi leipää pihistävää tyrmään heitetä, sanoo vanha oikeusperiaate. Mutta miten suhtautua hyväosaisiin talonvaltaajiin, jotka ottavat haltuunsa muiden omaisuutta silkasta ”yhteisöllisyyden kaipuusta”.

Ohuempaa perustelua kansalaistottelemattomuudelle tuskin voisi keksiä.

Julkaistu 6.5.2008 2:33:51

Vastineemme Turun Sanomien mielipide-palstalla 9.5.

Julkaistu 9.5.2008 2:32:10
Talonvaltaus on kulttuuriteko

TS käsitteli pääkirjoituksessaan 6.5. talonvaltauksia. Esimerkkinä mainittiin tuore Jokikadun valtaus, ja 2000-luvun talonvaltaajat niputettiin surutta yhdeksi ryhmäksi: hyvin toimeentulevat ja koulutetut nuoret aikuiset jotka ottavat haltuunsa muiden omaisuutta silkasta ”yhteisöllisyyden kaipuusta”. Kapeampaa katsantokantaa tuskin voisi keksiä.

Jokikadun kulttuurikeskuksessa on käynyt ensimmäisen toimintakuukautensa aikana kuutisensataa ihmistä. Paikka ei ole sosiaalikeskus tai yhteisöasumisen kokeilu, vaan vaihtoehtoisen kulttuurin elintilan mahdollistaja Turussa. Valtaajia ovat kaikki, jotka ovat kulttuurikeskuksen toimintaan osallistuneet. Lapsiperheet, maahanmuuttajat, teinit, työssäkäyvät keski-ikäiset, opiskelijat, työttömät, nuoret ja vanhat ovat olleet mukana luomassa Jokikadusta sitä paikkaa, joka se on tänään ja visioimassa sitä, mitä siitä voisi tulla.

Ainakaan Jokikadun talonvaltaus ei ole nuorten aikuisten harrastus, jota harjoitetaan huvin vuoksi tai kansalaistottelemattomuuden silkasta riemusta. Se on poliittinen teko, viesti Turun päättäjille meiltä, turkulaisilta. Kulttuuripääkaupunki tahtoo tukahduttaa kulttuurin, joka ei sovi sen imagoon. Jokikadun valtaus on kulttuuriteko, tie uuteen aikaan Turun kulttuurikentällä.

Naurisvarasta ei totisesti hirtetä, mutta toivottavasti Turku ei vastaa hirttoköysin myöskään talonvaltaukseen, silloin kun se hyödyttää kaikkia osapuolia.

Suvi Auvinen

Tiedottaja
Kulttuurikeskus Jokikatu